Tällä pohdinnalla Chae kumppaneineen (2019) aloittavat tuoreen artikkelinsa. Heidän tutkimuksen kohteensa oli, missä määrin stressi vaikuttaa psykofarmakologisena prosessina spatiaaliseen muistiin.
Tutkimuksen keskiössä olivat aivojen välittäjäaine noradrenaliini ja hormoni glukokortikoidi. Glukokortikoidit ovat hormoneja, jotka osallistuvat hiilihydraattien aineenvaihdunnan säätelyyn. Ne ovat kortikosteroideja eli lisämunuaiskuoren erittämiä steroidihormoneja. Ihmiselle keskeisin glukokortikoidi on kortisoli.
Yksi noradrenaliinin keskeinen rooli liittyy stressiin. Stressi saa aikaan nopean noradrenaliinin kohoamisen. Noradrenaliinin tason nousu johtaa kortisolitason nousuun hippokampuksessa, joka on keskeinen aivoalue spatiaalisessa muistissa (Kessels, ym., 2001), eli siis silloin kun muistelemme sitä, mihin sen auton jätimme sinne autohalliin.
Aiemmat tutkimukset (ks. Het, ym., 2005) ovat osoittaneet, että ihmisillä kortisolin antaminen oppimisen aikana ei vaikuta muistamiseen, mutta jos sitä antaa mieleenpalauttamisen aikana, se heikentää muistisuoritusta. Eli, voisi siis ajatella, että stressi mieleenpalauttamisen aikana olisi pahempi juttu.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Stressi ja stressihormonit muokkaavat muistia ja muistamista monella tavoin. Jopa henkilöiden luontainen kortisolitaso vaikuttaa siihen, mikä vaikutus akuutilla stressillä on muistisuorituksiin. Alhaisen kortisolitason henkilöillä stressi heikensi oppimista ja muistamista, kun taas korkean kortisolitason henkilöillä stressi paransi suoritusta (Meyer, ym., 2013).
Siksi on tarpeen tehdä paljon lisää erilaisia tutkimuksia. Tähän kasvavaan ketjuun tutkimuksia, joilla koitetaan selvittää välittäjäaineiden sekä hormoonitoiminnan vaihtelun yhteyksiä kognitiiviseen toimintaan ja ennen kaikkea oppimiseen ja muistiin, liittyi alussa mainitsemani Chaen kumppaneineen (2019) tekemä uusi tutkimus.
Siinä 140 tervettä nuorta miestä altistettiin joko hydrokortisonille, yohimbinelle (noradrenaliinin määrää lisäävä ravinne), näille molemmille tai plasebolle. Kaikki ryhmät laitettiin tekemään virtuaalisessa ympäristössä sokkelotehtävä, jossa pitää opetella muistamaan sijainteja. Kyseinen sokkelotehtävä on ihmisille tehty kopio rottakokeissa käytetystä Morris Water Maze (MWM) -testistä, mutta arjen tasolla se vastaa hyvinkin tilannetta, missä sinulla on auto jossain parkkihallin kerroksessa X oikeassa kulmassa hissistä päin katsottuna, ja se pitäisi muistaa.
Psykofarmakologisen stressin määrää mitattiin syljestä. Toisin kuin rotilla tehdyissä kokeissa mutta samalla tavoin kuin aiemmissakin ihmiskokeissa, ennen spatiaalista oppimistilannetta ja muistamista annettu hydrokortisoni ja/tai yohimbine eivät muuttaneet muistisuoritusta. Tämä tulos korostaa niitä havaintoja, että kortisonin tasolla opeteltaessa ja muistista haettassa näyttäisi olevan eri merkitys spatiaalisen muistin suoritukselle. Siten myös stressillä näyttäisi olla erilaiset vaikutusmekanismit opetteluun ja mieleenpalauttamiseen, jälkimmäiseen ehkäpä suurempi.
Psykofarmakologisen tutkimuksen määrä kasvaa koko ajan ja koko ajan ymmärrämme paremmin, miten monitekijäinen yksinkertainenkin oppimis- tai muistisuoritus on. Yksilölliset erot siinä, miten reagoimme asioihin, näyttäisivät määräytyvän osittain erilaisten hormonien ja välittäjäaineiden tasoista. Nämä vuorostaan vaikuttavat siihen, miten yksilöllisen haastavia erilaiset oppimistilanteet ihmisille ovat.
Matkaa erilaisiin muistia parantaviin lääkkeisiin on vielä jonkin verran, vaikka yllättävän lähellä tulevaisuutta ne ovat. Oppimista ja muistia heikentäviä psykofarmakologisia aineita sen sijaan tunnetaan jo useita. Niitä saa esimerkiksi lähimmästä A- tai B-oikeuksin varustetuista ravitsemusliikkeistä. Sellaisen itselääkityksen jälkeen hyvä onkin, että ei niin hyvin muista, mihin autonsa jätti.
Viittaukset
Chae, W. R., Metz, S., Weise, J., Nowacki, J., Piber, D., Mueller, S. C., … & Otte, C. (2019). Effects of glucocorticoid and noradrenergic activity on spatial learning and spatial memory in healthy young adults. Behavioural brain research, 373, 112072.
Het, S., Ramlow, G., & Wolf, O. T. (2005). A meta-analytic review of the effects of acute cortisol administration on human memory. Psychoneuroendocrinology, 30(8), 771-784.
Kessels, R. P., de Haan, E. H., Kappelle, L. J., & Postma, A. (2001). Varieties of human spatial memory: a meta-analysis on the effects of hippocampal lesions. Brain Research Reviews, 35(3), 295-303.
Meyer, T., Smeets, T., Giesbrecht, T., Quaedflieg, C. W., & Merckelbach, H. (2013). Acute stress differentially affects spatial configuration learning in high and low cortisol-responding healthy adults. European Journal of Psychotraumatology, 4(1), 19854.
