Nyt kun on taas lakitettu kevään ylioppilaat, on hyvä hetki pohtia, onko näissä kokeissa muuten mitään järkeä kuin se, että niistä jää muistoksi kiva hattu, jota heinänteossakin voi ylpeänä kantaa.
Nippu maailmanluokan genetiikan tutkijoita (Rimfeld, ym., 2019) kommentoivat tutkimuksessaan vahvan kriittisesti Englannin tapaan harrastaa kansallisia kokeita pitkin koulupolkua.
He ottivat aineistokseen yli 5000 kaksoslasten aineiston ja vertailivat opettajien tekemiä arviointeja ja kansallisia kokeita. Englannissahan on tapana testata aina kaikki oppilaat.
Opettajien tekemät arvioinnit toimivat osaamisen ennustajina vähintäänkin yhtä hyvin kuin kansalliset kokeet.
Tarkasteltaessa perintötekijöiden ja ympäristötekijöiden vaikutuksia, tulosten samankaltaisuudet antoivat ymmärtää, että opettajien arvioinnit perustuivat hyvin samanlaisiin tekijöihin, joita 16- ja 18-vuotiaiden päättö- ja yliopistopääsykokeissa mitataan.
Vaikka tutkijat ymmärtävätkin oppimisen seurannan tärkeyden, pohdinnassaan he ottavat vahvan kannan kansallisia kokeita vastaan. He muistuttavat muiden tutkimusten tuloksista, että päättökoekeskeinen koulu kaventaa oppisisältöjä ja vaikuttaa negatiivisesti oppilaan terveyteen. Vaikka opettajanarvioinnin virheherkkyys on olemassa, niin ainakin kolme tekijää puhuvat vahvasti sen puolesta:
1. Opettajanarvioinnit perustuvat oppilaan osaamisen monitorointiin pidemmältä ajalta kuin yksittäiset ja stessiä nostavat kokeet
2. Opettajan jatkuva arviointi on olennaista opetuksen laadukkuulle
3. Opettajan osana opetusta tekemät omat kokeet vahvistavat oppimista varsinkin usein ja järjestelmällisesti tehtynä toisin kuin kertaluontoiset high-stake päättökokeet.
Tutkimuksen puutteena tekijätkin toteavat olleen, että opettajan arvioita ei ollut käytettävissä 16- ja 18-vuotiaiden osalta. Siksi onkin mielenkiintoista, että jo 7-14 -vuotiaina tehdyt arvioinnit näyttäisivät toimivan osaamisen ennustajina erinomaisesti.
On paikallaan pohtia myös meillä, onko ylioppilaskirjoitustraditio enää tätä päivää. Varsinkin tietotekniikan mukanaan tuomat automaattiset oppimisen kehityksen monitoroinnin keinot yhdistettynä opettajien ammattitaitoon tuottaisivat koulun ja opetuksen kehittämisen kannalta kaikin tavoin paremman ratkaisun.
Ylioppilaskirjoitusten merkityksen lisääminen entisestään, mm. yliopistojen pääsykriteerinä, ei taida saada tutkimukselta kummoista tukea.
Viite
Rimfeld, K., Malanchini, M., Hannigan, L. J., Dale, P. S., Allen, R., Hart, S. A., & Plomin, R. (2019). Teacher assessments during compulsory education are as reliable, stable and heritable as standardized test scores. Journal of Child Psychology and Psychiatry.
