“Mä oon hirmu ylpeä tällasesta nimikkeestä” Toisen asteen opettajien tunteet HAHKU-mentorina toimimisesta
Bogujevci, Edona. 2021. “Mä oon hirmu ylpeä tällasesta nimikkeestä”. Toisen asteen opettajien tunteet Hahku-mentorina toimimisesta.
Pro gradu -tutkielma: Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos, erityispedagogiikka.
Tutkielmassa tutkittiin mentorien kokemuksia tunteista Niilo Mäki -instituutin Hahmottamisen kuntoutus -hankkeen järjestämän HAHKU- mentorointiprosessin ajalta. Opettajataustaisten mentorien kokemuksia tunteista ei ole juurikaan tutkittu, eikä hahmottamisvaikeuksien mentorina toimimisesta ole lainkaan tutkimuskirjallisuutta. Tutkielman tarkoitus oli pyrkiä ymmärtämään mentorien tunteita näin laaja-alaisen oppimisvaikeuden tukemisessa.
Tutkimuksen aineisto koostui yhdeksästä opettajataustaisesta mentorista. Tutkimusaineisto kerättiin yhdessä kahden muun pro gradu -tutkielman tekijän kanssa. Tutkimushaastattelut ja litteroinnit toteutettiin yhteistyössä. Aineisto analysoitiin narratiivisen tutkimuksen viitekehyksestä yhdistellen analyyttisen sillan kautta sekä narratiivien että narratiivista tutkimusta. Ensin haastatteluissa ilmi tulleet tunteet ryhmiteltiin temaattisen analyysin avulla ja sitten muodostettiin temaattisen analyysin pohjalta narratiivisen metodin mukaisesti mentorien tunnekokemuksista pikkukertomukset.
Mentorien tunteet ryhmittyivät kolmen pääteeman ympärille: aktorin mentorointiin, mentorina toimimiseen ja hahmottamisen vaikeuteen. Kaikkia näitä pääteemoja sitoi erityisesti huolen tunne. Huolen tunteen ja pääteemojen viitekehyksestä muodostui kaksi pikkukertomusta: sankarikertomus Ainosta ja kehityskertomus Roosasta. Tämän tutkielman pohjalta mentorien kokemukset tunteista hahmottamisvaikeuden mentoroinnissa olivat myönteisiä, mutta erityisesti huolen ja epävarmuuden tunteet olivat vahvasti läsnä kertomuksissa.
Avaa tutkielma tästä.
Hahku-mentorit oppimisen ja arjen tukena
Ahvonen, Mari. 2021. Hahku-mentorit oppimisen ja arjen tukena.
Pro gradu -tutkielma: Jyväskylän yliopisto, kasvatustieteiden laitos, erityispedagogiikka
Tutkimus oli osa Niilo Mäki Instituutin Hahmottamisen kuntoutus (Hahku) -hanketta. Hankkeen tiimoilta järjestetään mentorikoulutusta toisen asteen ammattilaisille ja vapaaehtoistoimijoille. Hahku-mentorin tehtävänä on toimia rinnalla kulkijana henkilölle, jolla on hahmottamisen haasteita.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Hahku-mentorikoulutukseen osallistuneiden henkilöiden käsityksiä mentorina toimimisesta opiskelijalle/henkilölle, jolla on hahmottamisen haasteita. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Tutkimuksessa haastateltiin viittä toisen asteen ammattilaisten koulutukseen osallistunutta opettajaa ja viittä vapaaehtoistoimijoille suunnattuun koulutukseen osallistunutta henkilöä. Haastattelut toteutettiin etäyhteyden kautta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä temaattisella analyysillä.
Hahmottamisen haasteet koettiin hankalina tunnistaa, koska ne jäävät usein muiden haasteiden taustalle. Hahku-mentorit kokivat saaneensa varmuutta ja ymmärrystä koulutuksen ja Hahku-mentorina toimimisen myötä. Mentorointi koettiin myönteisenä asiana. Mentorit toimivat vahvuuksien pohjalta ja etsivät yhdessä mentoroitavan kanssa ratkaisuja asioihin. He myös kannustivat ja tukivat mentoroitaviaan sekä tiedollisissa että emotionaalisissa asioissa.
Tutkimuksen havaintojen pohjalta muodostettiin Hahku-mentorin valmiudet, jotka ovat perusta mentorina toimimiselle ja mentorointiprosessille. Tämän tutkimuksen perusteella voitiin havaita, että tällaista koulutusta tarvitaan. Hahmottamisen haasteista tarvitaan lisää tietoa eri koulutusasteilla sekä muilla sektoreilla, jotta oikeanlainen tuki voidaan tarjota mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Hahku-mentorit olivat innokkaita jakamaan tietoa eteenpäin niin ammatillisissa verkostoissa kuin vuorovaikutuksessa mentoroitavansa kanssa.
Toisen asteen ammattilaisten kokemuksia Hahku-mentorikoulutuksesta
Naukkarinen, Marjo. 2021. Toisen asteen ammattilaisten kertomusten välittämiä kokemuksia Hahku-mentorikoulutuksesta.
Pro gradu -tutkielma: Jyväskylän yliopisto, kasvatustieteiden laitos, erityispedagogiikka
Tämän narratiivisen tutkielman tarkoituksena oli tarkastella toisen asteen ammattilaisten kertomusten välittämiä kokemuksia Niilo Mäki Instituutin HAHKU Hahmottamisen kuntoutus -hankkeen järjestämästä Hahku-mentorikoulutuksesta, jota ei ollut aikaisemmin tutkittu. Tapaustutkimuksen mukaisesti tarkoituksena oli selvittää, mistä Hahku-mentorikoulutuksessa on kysymys omana erityisenä tapauksenaan ja mihin yleisempiin ilmiöihin se sitoutuu.
Tutkielman aineisto muodostui 11 haastattelusta. Haastateltavat olivat osallistuneet Hahku-mentorikoulutukseen syksyllä 2020. Aineiston analyysissa yhdistyivät narratiivien ja narratiivinen analyysimenetelmä. Hahku-mentorikoulutuksen keskeisiksi elementeiksi osoittautuivat tieteellinen teoriatieto hahmotusvaikeuksista, niitä koskeva ymmärtävä tieto, työkalut opiskelijoiden tukemiseksi sekä ajatusten vaihtaminen ja verkostoituminen. Koulutuksessa saavutetut tiedot ja taidot näyttivät saavan jatkumonsa työelämässä ja työssä oppimisena Hahku-mentorin toiminnan neljässä ulottuvuudessa.
Hahku-mentorikoulutus koettiin ammatillisesti antoisana. Omaehtoisena non-formaalina täydennyskoulutuksena se vastasi toisen asteen ammattilaisten työelämän tarpeisiin oman ammatillisen osaamisen kehittämiseksi. Koulutuksessa saavutetun soveltaminen käytännön työelämässä näytti yhdistyvän ammatilliseen toimijuuteen ja työpaikan sosiokulttuurisiin olosuhteisiin. Ilmiöiden välisessä vuoropuhelussa Hahku-mentorikoulutus tuli sitoutuneeksi jatkuvaan oppimisen, aikuisiin oppijoina, työssä oppimiseen sekä ammatilliseen toimijuuteen subjektikeskeisen sosiokulttuurisen lähestymistavan mukaisesti.
Koulutuspoluilla koetut vaikeudet ja tuki, kun oppijoilla on hahmotusvaikeuksia
Iisakka, Riikka ja Moilanen, Marju. 2017. ”Tää on vähän sekava tää koulutuspolku”: koulutuspoluilla koetut vaikeudet ja tuki, kun oppijoilla on hahmotusvaikeuksia
Pro gradu -tutkielma: Jyväskylän yliopisto, kasvatustieteiden laitos, erityispedagogiikka
Tutkielman tarkoitus oli kuvata ja ymmärtää tarkasteltavaa ilmiötä, koulunkäyntiä ja koulutuspolkuja, kun oppijoilla on hahmotusvaikeuksia. Pyrkimys oli tavoittaa ilmiön kannalta oppijoille merkityksellisiä asioita koulutuspolkujen eri vaiheissa. Vähän tutkittuja hahmotusvaikeuksia haluttiin tarkastella uudesta näkökulmasta, jotta oppijoita ja heidän koulunkäyntiään ymmärrettäisiin paremmin.
Ilmiötä lähestyttiin erityispedagogisesta ja kokemuksellisesta näkökulmasta. Tutkimusote oli fenomenologis-hermeneuttinen ja tarkastelu rajattiin koulukontekstiin. Tutkimusaineisto koostui kymmenen nuoren aikuisen koulutuspolkuihin kohdennetuista haastatteluista, joissa tutkimuskohteena olevat kokemuksille annetut merkitykset ilmaistiin. Aineisto analysoitiin hyödyntämällä laadullista sisällönanalyysiä.
Oppijoiden koulutuspoluille liittyi eri elämänalueille ulottuvia koulunkäyntiä kuormittavia vaikeuksia, jotka ympäristö tulkitsi usein väärin. Erityisen kuormittavaksi koulunkäynti koettiin peruskoulun yläluokilla ja toisen asteen koulutuksessa. Oppijat olivat koulutuspoluillaan itse vastuussa koulunkäynnistään eivätkä juuri saaneet kaipaamaansa tukea ulkopuolelta.
Löydösten perusteella oppijoiden koulutuspoluilla kokemat vaikeudet näyttävät liittyvän siihen, ettei hahmotusvaikeuksista tiedetä tai niitä tunnisteta, minkä vuoksi oppijoiden kokemat vaikeudet eivät tule ymmärretyiksi. Näin ollen oppijoiden yksilölliset tarpeet tulevat koulun puolelta usein sivuutetuiksi eivätkä oppijat saa kaipaamaansa tukea ja ohjausta. Tämä hankaloittaa oppijoiden selviytymistä ja koulutuspolkujen muotoutumista.
Ammatillisten kokemusasiantuntijoiden käsityksiä alakouluikäisestä lapsesta, jolla on visuo-spatiaalinen hahmotushäiriö
Jokinen, Teija. 2016. Ammatillisten kokemusasiantuntijoiden käsityksiä alakouluikäisestä lapsesta, jolla on visuo-spatiaalinen hahmotushäiriö
Pro gradu -tutkielma: Jyväskylän yliopisto, kasvatustieteiden laitos, erityispedagogiikka
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ammatillisten kokemusasiantuntijoiden eli tässä tutkimuksessa koulupsykologien, erityisopettajien ja luokanopettajien käsityksiä lapsesta, jolla on visuo-spatiaalinen hahmotushäiriö. Tutkimuksen kohteena ovat käsitykset lapsen oppijuuteen ja kuntoutukseen liittyen. Visuospatiaalista hahmotushäiriötä ei ole juurikaan tutkittu kasvatustieteellisestä näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena onkin osaltaan täydentää tietoa visuospatiaalisesta hahmotushäiriöstä ammatillisten kokemusasiantuntijoiden käsitysten kautta.
Tutkimuksen aineisto kerättiin 12 puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla ja tutkimuksessa hyödynnettiin aineistolähtöistä fenomenografista tutkimusmenetelmää. Ammatillisten kokemusasiantuntijoiden käsityksistä luotu oppijakuva tuo esille moni-ilmeisen ja monella osaamisen alueella haasteita kohtaavan oppijan. Käsityksistä luotu kuntoutuskuva kuvastaa sekä kuntoutuksen järjestämisen haasteita että vaivattomuutta. Lapselle soveltuvien kuntoutusmenetelmien pohdinta tuo esille kaksi toisistaan eroavaa lähestymistapaa: koulun perinteisistä rakenteista ja toimintatavoista lähtevän tai yksilölähtöisen lähestymistavan.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että ammatillisten kokemusasiantuntijoiden kuva lapsesta, jolla on visuo-spatiaalinen hahmotushäiriö, näyttäytyy yksiselitteiseen määritelmään vaikeasti sovitettavana. Kuntoutuskuvan kautta saatu käsitysten kuva puolestaan korostaa lapsen onnistuneen kuntoutuksen ja kokonaisvaltaisen huomioimisen lähtökohtana lapsen yksilöllisyyden tunnistamista.
Alakouluikäisen ADHD-lapsen visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteet arjessa vanhemman ja opettajan arvioimana
Elomaa, Sannamari & Suni, Hanna. 2015. ”Asiat ei liity toisiinsa hänen mielessään samalla lailla kuin muilla”: Alakouluikäisen ADHD-lapsen visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteet arjessa vanhemman ja opettajan arvioimana
Pro gradu -tutkielma: Jyväskylän yliopisto, kasvatustieteiden laitos, erityispedagogiikka
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vanhemmat ja opettajat määrittelevät visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteet, miten he kokevat ne ja, miten he vastaavat lapsen haasteisiin arjessa. ADHD-lasten visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteita ei ole tutkittu aiemmin. Pro gradu -työ on osa Niilo Mäki Instituutin Hahku-hanketta (Hahmottamisen kuntoutus -hanke).
Aineisto kerättiin ekokulttuurista perhehaastattelumenetelmää (EPH) soveltaen niin, että haastattelussa huomioittiin ADHD:n ja visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteet. Lisäksi vanhempien ja opettajien haastatteluissa oli omat painotuksensa. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluita. Analyysina käytettiin sisällönanalyysia.
Tulokset osoittivat, että visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteita on vaikea havaita kouluympäristössä. Aineiston pohjalta muodostui uusi visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteiden määritelmä. Visuo-spatiaalinen hahmottamisen haaste on ulkoisen minän, “minä muiden joukossa”, hahmottaminen suhteessa fyysiseen ympäristöön ja sosiaalisten suhteiden normeihin sekä sisäisen minän, “minä itseni kanssa”, hahmottaminen suhteessa visuaaliseen informaatioon ja abstraktiin aikaan. Aineistosta löytyi myös kaksi äitityyppiä ”Asioiden selvittäjä” ja ”Arjen pyörittäjä”-äidit sekä kaksi opettajatyyppiä ”Yksilöä tukevan pedagogiikan omaavat” ja ”Yhteisöä tukevan pedagogiikan omaavat” -opettajat. Äiti- ja opettajatyypit yhdistäen muodostui neljä erilaista lapsen lähiympäristöä, jotka erosivat toisistaan yksilö- ja yhteisölähtöisyyden osalta. Visuo-spatiaalisen hahmottamisen haasteista tiedetään vähän ja asiasta toivotaan lisää tietoa sekä työkaluja arkeen.
Hahmottamisen haasteet ja kuulumisen rakentuminen lapsen arjessa
Hakasalo, Mari. 2015. Hahmottamisen haasteet ja kuulumisen rakentuminen lapsen arjessa
Pro gradu -tutkielma: Jyväskylän yliopisto, kasvatustieteiden laitos, kasvatustiede
Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä lapsen, jolla on hahmottamisen haasteita ja ADHD, arjesta. Keskeisenä nähtiin lapsen näkökulma, jolloin oire- ja ongelmakeskeisyydestä pyrittiin tietoisesti etääntymään.
Tutkimus asettui lapsuudentutkimuksen alueelle, ottaen huomioon sen keskeiset metodologiset lähtökohdat. Aineisto kerättiin lapsia haastattelemalla ja havainnoimalla. Tutkimukseen osallistui 7 lasta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin mukaisesti kuulumisen (belonging) käsitettä hyödyntäen.
Lapsen kuulumisen rakentumisen kannalta tärkeää oli arjen helppous ja yhteenkuuluvuus. Helppoutta ja yhteenkuuluvuutta loivat läheiset ja tärkeät ihmissuhteet, joihin lapsi kiinnittyi ja joita kohtaan hän saattoi kokea samanlaisuutta. Mielekäs tekeminen, joka tuotti onnistumisen kokemuksia sekä säännöt ja struktuuri ja toisaalta valinnan vapaus arjessa edistivät lasten kuulumisen rakentumista. Kuulumattomuutta ruokkivat ensisijaisesti osaamattomuus ja ulkopuolisuus. Ympäristön tilallinen, ajallinen sekä sääntöihin ja käytäntöihin liittyvä vaikea hallittavuus tuottivat kuulumattomuutta. Ulkopuolisuus ja toiseuttaminen olivat ensisijaisesti seurausta yksinäisyydestä ja kiusaamisesta. Toimintapiirien näkökulmasta kuulumattomuutta ja tyytymättömyyttä tapahtui ensisijaisesti koulussa.
Tuloksista voidaan päätellä lapsen arjen olevan moninainen ja sisältävän vähintään yhden konkreettisen kuulumisen rakentumisen kohteen, joka tuottaa myönteistä arkea. Keskeisenä näyttäytyi lasten avoimuus ja halu kertoa arjestaan. Lisäksi koulu toimintapiirinä asettui ongelmia ja hankaluuksia tuottavaksi ympäristöksi lasten arjessa, jossa koettuja haasteita kohtaan lapset aktiivisesti kuulumistaan erilaisin keinoin rakensivat.