Usein kysytyt kysymykset

Tietoa sisällöstä saat tästä

Tietoa hahmotushäiriöistä

Mitä hahmotushäiriöt ovat?

Hahmotushäiriöt on yläkäsite vaikeuksille, jotka johtuvat aivojen poikkeuksellisesta tavasta käsitellä havaintotietoa, joka liittyy objektien (esim. esineet, kasvot) tunnistamiseen erilaisista suunnista ja erilaisissa tilanteissa sekä niiden sijainteihin, suuntiin tai liikkeen suuntaan ja nopeuteen. Usein vaikeus liittyy enemmän osien välisten suhteiden ymmärtämiseen (esim. miten jokin kootaan) kuin osien itsensä tunnistamiseen.

Hahmotushäiriöissä ei ole kyse aistitoiminnan häiriöistä, vaan kysymys on nimenomaan vaikeuksista käsitellä ja muokata informaatiota mielessä sekä luoda mielikuvia. Suuntia hahmotetaan sekä nähdyn että kuulotiedon perusteella, muotoa myös tuntoaistilla. Hahmottamisessa ei siis ole kyse vain nähdystä, vaikka näköaisti onkin ihmisellä tavallisesti keskeisin tapa hahmottaa ympäristössä olevia asioita.

 

Mistä hahmotushäiriöt johtuvat?

Hahmotushäiriöiden taustalla ovat poikkeamat aivojen rakenteissa ja sitä kautta aivojen toiminnassa. Syynä voivat olla raskauden tai synnytyksen aikaiset komplikaatiot, perintötekijät, kromosomipoikkeamat tai aikuisena aiheutuneet aivovauriot.

Hahmottamiseen osallistuvat hyvin monet aivoalueet, joilla jokaisella on omia erityistehtäviä hahmottamisessa. Keskeisimpinä aivoalueina hahmottamisessa pidetään aivojen päälakilohkon alueita, joita myös assosiaatioalueiksi kutsutaan. Näin siksi, että nämä alueet eivät käsittele suoraan mitään aistitietoa, vaan sijaitsevat näkö-, kuulo- ja tuntoaistialueiden risteyksessä.

 

Kuinka yleisiä hahmotushäiriöt ovat?

Hahmotushäiriöiden yleisyyttä ei voida määritellä kovin tarkasti, sillä hahmotushäiriö ei ole virallinen diagnoosi. Alakoulussa työskenteleville opettajille tehdyn kyselytutkimuksen perusteella arvioidaan, että hahmotushäiriöitä on noin 4-5 prosentilla koululaisista, eli 20-25 oppilaan ryhmästä yhdellä lapsella on huomattavia vaikeuksia hahmottamista vaativissa tehtävissä ja tilanteissa. Hahmotushäiriöitä lievempiä hahmotusvaikeuksia on kuitenkin tätä isommalla joukolla. Arvion mukaan hahmotushäiriö voi olla taustalla noin 20 prosentissa oppimisvaikeuksia.

 

Millaisia erilaisia hahmotushäiriön tyyppejä on olemassa?

Tästä ei ole tutkijoiden kesken ollut yksimielisyyttä. Viimeisin geneettinen hahmottamistaitoihin liittyvä tutkimus antaisi viitteitä, että perusteita hyvin hienojakoiseen luokitteluun ei ole. Mutta tutkimus tuo aina uutta tietoa, ja mallit muuttuvat tiedon mukana.

Vahvimmin tutkimuksellista tukea on saaneet neuropsykologisesta näkökulmasta tarkasteltuna kaksi toisistaan erillistä hahmottamisen pulmaa. Toinen liittyy objektintunnistamiseen (näköjärjestelmässä takaraivolta ohimolohkolle kulkeva reitti) ja toinen liittyy tilasuhteiden ja liikkeenohjauksen käsittelyyn (näköjärjestelmässä takaraivon näköaivokuorelta päälaenlohkon alueelle kulkeva reitti). Näin ollen hahmottaminen voitaisiin jakaa kahteen päätyyppiin. Tätä mallia tukee pitkä historia aivovauriotutkimuksia.

Toinen tapa lähestyä asiaa, on tarkastella hahmottamista toimintojen kautta. Toisaalta käsittelemme erilaisia objekteja, esineitä ja toisaalta navigoimme (suunnistamme ja liikumme) ympäristössämme. Nämä kaksi näyttäisivät vaativan erityyppisiä kognitiivisia taitoja. Toinen liittyy siis pienen mittakaavan (esineet ja niiden käsittely) hahmottamiseen ja toinen suuren mittakaavan (suunnistaminen ympäristössä) hahmottamiseen.

Hahku-hankkeessa olemme luoneet tämän jälkimmäisen ajattelutavan pohjalta oman mallimme, joka pohjautuu Uttalin ja kumppaneiden vuonna 2014 esittelemään nelijakoon. Se kuvastaa mielestämme parhaiten niitä toimintoja, joita hahmottamisen vaikeuksiin liittyy. Mallissa on pienen ja suuren mittakaavan lisäksi toinen ulottuvuus eli se, onko mielessä käsiteltävä asia staattinen (muuttumaton) vai dynaaminen (muuttuva).

Hahmottaminen voidaan mallissamme jakaa siten neljään ajattelutoimintoryhmään:

  • Löydä ja tunnista: yksi muuttumaton kohde (esim. avaimien löytäminen)
  • Muokkaa ja kokoa: yksi muuttuva kohde (esim. palapelin kokoaminen)
  • Sijoita ja suhteuta: useamman kohteen välinen muuttumaton suhde (esim. taulun sijoittaminen seinälle)
  • Liiku ja suunnista: useamman kohteen välinen muuttuva suhde (esim. muiden ihmisten seassa liikkuminen kaupungilla)

Hahmotushäiriöisellä henkilöllä voi olla eriasteisia hahmotusvaikeuksia erilaisissa ajattelutoiminnoissa, minkä takia hahmotusvaikeudet näyttäytyvät yksilöstä riippuen eri tavalla ja voivat vaikuttaa eri tavoin toimintakykyyn tai aiheuttaa erilaisia vaikeuksia.

 

Voivatko hahmotushäiriöt olla eriasteisia?

Hahmotushäiriöt ovat eriasteisia. Hahmotusvaikeudet voivat olla laaja-alaisia, usealla eri osa-alueella näyttäytyviä tai hyvin kapea-alaisia, vain tietyissä taidoissa ja tehtävissä esiin tulevia. Myös hahmotusvaikeuksien vaikeusaste vaihtelee. Noin 4-5 prosentin kohdalla voidaan puhua hahmotushäiriöstä, jolloin kyse on usealla elämänalueella jatkuvasti näyttäytyvistä vaikeuksista. Tätä suuremman joukon kohdalla kyse on lievempioireisista hahmotusvaikeuksista, jolloin vaikeuksia voi olla helpompi kompensoida muilla taidoilla tai ne näyttäytyvät vain hyvin haastavissa tilanteissa.

 

Voivatko hahmotushäiriöt olla perinnöllisiä?

Hahmotushäiriöt voivat olla perinnöllisiä. Tällöin jommallakummalla tai molemmilla vanhemmilla on hahmotushäiriöitä tai hahmotusvaikeuksia. Joissain kromosomihäiriöissä on myös tyyppioireena hahmottamisen vaikeudet. Tällainen on esimerkiksi tytöillä X-kromosomipoikkeamaan liittyvä Turnerin syndrooma.

 

Esiintyvätkö hahmotushäiriöt yksin vai yhdessä muiden haasteiden kanssa?

Hahmotushäiriöt voivat esiintyä joko yksin tai yhdessä muiden haasteiden kanssa. Hahmotushäiriöt päällekkäistyvät usein toiminnanohjauksen, keskittymiskyvyn, tarkkaavuuden tai työmuistin ongelmien kanssa.

 

Tarkoitetaanko hahmotushäiriöillä samaa kuin ei-kielellisillä oppimisvaikeuksilla (Nonverbal Learning Disability, NLD)?

Hahmotushäiriöiden ja ei-kielellisten oppimisvaikeuksien käsitteitä pidetään vahvasti päällekkäisinä ja niiden ajatellaan olevan synonyymejä toisilleen. Hahmotushäiriö on kuitenkin kapeampi käsite, joka kattaa ainoastaan visuopatiaaliseen informaatioon liittyviä vaikeuksia. NLD:llä tarkoitetaan rykelmää erilaisia kieleen liittymättömiä vaikeuksia hahmottamisen, motoriikan, kosketusaistin ja ei-kielellisen sosiaalisen vuorovaikutuksen alueella.

Hahku-hankkeessa olemme pyrkineet välttämään NLD-käsitteen käyttöä useasta syystä:

  1. Pitkästä tutkimushistoriasta huolimatta NLD ei käsitteenä ole saanut tiedeyhteisön hyväksyntää tautinimikkeenä.
  2. NLD-oirekuva, jossa täyttyisi kaikki sen piirteet, on erittäin harvinainen. Tavallisempaa on, että NLD-nimikkeen alla olevilla on vain osa sen eri oireista. Siksi kyse onkin hyvin heterogeenisestä ja moni-ilmeisestä ryhmästä henkilöitä.
  3. NLD-oireiden yhdessä esiintymiselle ei ole pystytty esittämään mitään yksittäistä syytä, vaan osittain samanlaisten oirekuvien taustalla voi olla hyvinkin eri tekijöitä.

Siksi suosimme, että hahmotushäiriöistä puhuttaessa käytettäisiin englanninkielistä termiä Spatial learning disabilities eikä Non-Verbal Learning Disabilities.

 

Liittyykö hahmotushäiriöihin sosiaalisten suhteiden haasteita?

Pienellä ryhmällä hahmotusvaikeuksisista ilmenee kasvosokeutta, joka voi olla joko uusien kasvojen oppimisen vaikeus tai yleensä aivojen vaurioitumisen seurauksena menetetty kyky tunnistaa tuttujakin kasvoja. Erillisoireena voi olla myös vaikeus tunnistaa tunneilmauksia kasvojen ilmeistä. Nämä eivät kuitenkaan ole tyypillisiä oireita hahmotushäiriöissä, vaan liittyvät usein muihin aivotoiminnallisiin häiriöihin.

Sosiaalisten suhteiden haasteet liittyvät hahmotushäiriöissä yleensä siihen, että sosiaalisissa tilanteissa on tilaan ja suuntiin liittyviä vaatimuksia: asioita tehdään ryhmissä, joissa tapahtuu paljon asioita samanaikaisesti ja eri suunnissa. Osa hahmotushäiriöisistä henkilöistä pyrkiikin välttämään tilanteita, joissa on paljon ihmisiä paikalla. Lapsilla tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi pihaleikit, kerhot tai joukkueliikunta. Aikuisten arjen esimerkkinä ovat erilaiset kokoontumiset, kokoukset tai vaikkapa juhlat, joissa on paljon vapaasti liikkuvia ihmisiä ja rinnakkaisia tai samanaikaisia vuorovaikutustilanteita, joihin liittyen pitäisi pystyä nopeasti ja sujuvasti vaihtamaan huomion kohdetta.

Sosiaalisten suhteiden haasteissa on kuitenkin enemmän kyse välillisistä vaikeuksista, jotka voivat olla seurausta omien vaikeuksien häpeämisestä tai halusta peittää niitä, mutta myös aivan luonnollisesta epämiellyttävyyden tunteesta, joka syntyy siitä, ettei pysty kunnolla seuraamaan sitä, mitä ympärillä tapahtuu.

 

Hahmotushäiriöiden ilmeneminen

Miten hahmotushäiriöt tyypillisesti ilmenevät?

Hahmotushäiriöt ilmenevät tunnistamisen ja erottelun vaikeuksina tai avaruudellisen tilan, suhteiden ja liikkeen käsittelyn vaikeuksina. Tyypillisimmin hahmotushäiriöt näkyvät ”spatiaalisina oppimisvaikeuksina”, jossa keskeisiä ovat erilaiset tilan hahmottamisen, mielikuvan muodostamisen ja suhteiden hahmottamiseen liittyvät pulmat. Hahmotushäiriöt näyttäytyvät tilanteissa, joissa pitää esimerkiksi suunnistaa, liikkua, koota asioita tai sijoittaa asioita suhteessa toisiinsa (asiasta tarkemmin seuraavan kysymyksen vastauksessa).

 

Näyttäytyvätkö hahmotushäiriöt eri tavoin eri-ikäisillä? Millaisina pulmina hahmotushäiriöt näyttäytyvät päiväkodissa, peruskoulussa tai toisella asteella?

Eri-ikäisiltä odotetaan erilaisia asioita hahmottamisen suhteen, minkä takia hahmotushäiriöt näyttäytyvät eri-ikäisillä eri tavoin.

Päiväkoti:

Pienten lasten hahmotushäiriöt voivat tulla esille esimerkiksi pukemisessa, lelujen etsimisessä, yksityiskohtien löytämisessä kuvakirjoista tai epävarmuutena vieraissa tiloissa liikkumisessa. Ne saattavat ilmetä myös lapsen vaikeaksi kokemien tehtävien, kuten palapelien kokoamisen, Legoilla rakentamisen tai erilaisten tehtäväkirjojen tehtävien tekemisen, välttelynä. Esikouluiässä hahmotusvaikeudet voivat tulla esille ajan hahmottamisen haasteina sekä lukujonojen, kirjoittamisen, tilakäsitteiden, suuntien ja pukemisen oppimisen vaikeutena. Hahmotushäiriöt voivat näyttäytyä kömpelyytenä hienomotorisissa tehtävissä, pallopelien välttelynä tai toiminnanohjauksen vaikeuksina.

Peruskoulu:

Peruskoulussa vaikeuksia voi tuottaa esimerkiksi lukujärjestelmän ymmärtäminen, numeroiden ja lukujen oikein päin kirjoittaminen, laskujärjestyssääntöjen oppiminen, jakokulmassa jakaminen, kirjoittaminen, piirtäminen, tavaroiden löytäminen, oikean ja vasemman erottaminen sekä karttojen ja kuvien tulkitseminen. Hankaluuksia saattaa olla myös oman kehon hahmottamisessa suhteessa tilaan, liikesarjojen oppimisessa sekä joukkuepallopeleissä, joissa pitäisi pystyä hahmottamaan muiden pelaajien sekä pallon suuntaa ja nopeutta. Ajan hahmottamisen haasteet saattavat ilmetä vaikeuksina oppia kellonaikoja, viikonpäiviä ja kuukausia tai haasteina hahmottaa, kuinka paljon aikaa eri tehtävien tekemiseen kuluu. Vaikeuksia voi olla myös kalenterin käyttämisessä ja sovittuihin tapaamisiin oikeaan aikaan saapumisessa. Lisäksi haasteita voi ilmetä taulu-vihkotyöskentelyssä, kokonaisuuksien hahmottamisessa ja tiedon soveltamisessa. Tilan hahmottamisen ja oikean luokkatilan löytämisen vaikeudet korostuvat, kun siirrytään isompaan ja monimutkaisempaan koulurakennukseen.

Toinen aste:

Toisella asteella ilmenee erityisesti ajan ja kokonaisuuksien hahmottamisen vaikeutta. Ajan hahmottamisen haasteet voivat näkyä ongelmina arvioida tehtävien tekemiseen tai paikasta toiseen siirtymiseen tarvittavaa aikaa. Kokonaisuuksien hahmottamisen vaikeudet voivat ilmetä haasteina ymmärtää, milloin useasta pienemmästä osasta koostuva tehtävä on valmis tai miten palaset liittyvät toisiinsa. Tilan hahmottamisen vaikeudet voivat tulla esille työssäoppimisjaksolla isossa marketissa, johon oppilas saattaa jopa eksyä.

 

Miten hahmotuskyky kehittyy lapsuudessa?

Havaintokyky kehittyy hyvin varhain. Hahmottaminen sen sijaan on oppimisprosessi, joka kestää kauan ja kehittyy koko ajan harjoittelun myötä. Hahmottamisen taitojen peruselementtien kehittyminen vaati aikaa: kyky tunnistaa objekteja kehittyy ensimmäisen ikävuoden aikana ja kyky käännellä sekä pyöritellä asioita mielikuvissa kehittyy vahvimmin vasta 7-8 ikävuoden paikkeilla. Kyky hahmottaa etäisyyksiä ja suuntia kehittyy liikkumisen lisääntymisen myötä ja kyky hyödyntää hahmottamisen taitoja ajattelussa, päättelyssä ja oman toiminnan ohjauksessa kehittyy iän karttuessa.

 

Millä tavoin voidaan tukea hahmottamisen taitojen kehittymistä lapsilla eri iässä?

Normaalikehityksessä riittää tavallinen ympäristö, jossa lapsen annetaan touhuta mahdollisimman paljon. Mikäli hahmottamisen taidot ovat lähtökohtaisesti heikkoja, on tärkeää tukea lapsen omaa aktiivisuutta tarjoamalla rikas ja turvallinen toimintaympäristö, joka sisältää virikkeitä myös hahmottamisen eri osa-alueiden harjoitteluun.

Aikuisen ohjaava rooli tulee keskeiseksi tilanteissa, joissa lapsi välttelee vaikeiksi kokemiensa asioiden tekemistä. Tarvittaessa voidaan järjestää järjestelmällisesti tuokioita, joissa harjoitellaan esimerkiksi oman kehon hahmottamiseen liittyviä asioita. Hyvä kouluopetus itsessään tukee hahmottamisen taitojen kehittymistä, sillä lähes joka oppiaineessa on sisältöjä, joissa hyödynnetään tilan hahmottamista, löytämistä, suunnistamista ja asioiden kokoamista ainakin mielikuvien tasolla.

 

Millä tavoin hahmotushäiriöt vaikuttavat oppimiseen? Millaisia oppimisvaikeuksia hahmotushäiriöistä voi seurata?

Hahmotushäiriöiden oirekuvaan kuuluu poikkeuksetta myös oppimisvaikeuksia, joista tyypillisimpiä ovat vaikeudet matematiikan oppimisessa sekä luetun ja kuvallisen materiaalin ymmärtämisessä. Erityisesti hahmotushäiriöt voivat liittyä matematiikan oppimisvaikeuksiin, sillä matematiikkaan on sisäänrakennettu hahmottamista vaativia tekijöitä: hahmottamiskykyä tarvitaan lukujonotaitojen oppimisesta aina geometristen kappaleiden hahmottamiseen.

Hahmotushäiriöt voivat vaikuttaa oppimiseen myös taito- ja taideaineissa, mutta jokaisessa kouluaineessa voi olla sellaisia tehtävätilanteita, jotka edellyttävät tila- ja paikkasuhteisiin liittyvää ajattelua. Esimerkiksi karttojen, graafien, pylväskuvioiden tai erilaisten kuvien tulkitseminen ja sitä kautta asioiden oppiminen saattaa olla hahmotushäiriöiselle oppilaalle jopa mahdotonta. Hahmotushäiriöt voivat vaikeuttaa myös kirjoittamista, kokonaisuuksien hahmottamista, tiedon soveltamista, useasta tietolähteestä tulevan tiedon yhdistelyä ja tietorakenteiden muodostamista. Jos perustaidot ovat jääneet heikoiksi (esimerkiksi matematiikassa), uuden opettelu muuttuu mahdottomaksi.

Välillisesti hahmotushäiriöt voivat vaikeuttaa oppimista niin, että lapsen itsetunto ja minäkuva jäävät heikoiksi, lapsi ahdistuu vaikeiden tehtävien edessä ja alkaa vältellä itselleen hankalia asioita tai lapsen on vaikeaa motivoitua. Voi käydä myös niin, että lapsi tai nuori ei löydä luokkaan isommissa koulurakennuksissa, minkä takia hän jää paitsi opetuksesta.

 

Millä tavoin hahmotushäiriöt vaikuttavat ammatinvalintaan ja opiskeluun?

Lähes jokaisella ammattialalla on sellaisia työsisältöjä, jotka vaativat hahmottamisen taitoja ja ammattimatemaattista osaamista. Siksi nuoren kanssa on tärkeää miettiä ja selvittää, millaisia kykyjä eri ammattialojen työt edellyttävät. Mikäli työ asettaa sellaisia vaatimuksia, joihin nuorta ei voi kuntouttaa, tulee hahmotusvaikeus esteeksi valmistua tai työllistyä. Esimerkiksi kaupan ala voi sopia hahmotushäiriöiselle hyvin, mutta logistiikka-alalla vastaan tulee monia haasteita. Opiskeluun liittyvät vaikeudet voivat tulla esille myös terveydenhuollon opintoihin sisältyvissä lääkelaskuissa, rakennuspuolella mittaamisessa ja rakenteiden hahmottamisessa sekä maalarin opinnoissa maalattavien pinta-alojen arvioinnissa ja maalin sekoittamissuhteita määritettäessä.

 

Miten hahmotushäiriöt vaikuttavat ajokortin saamiseen, armeijan suorittamiseen tai työelämässä pärjäämiseen?

Ajokortin saaminen:

Haasteita ajokortin suorittamiseen voivat tuoda suuntien, oman auton koon ja sijainnin sekä muiden tiellä liikkujien hahmottaminen. Erityisesti peruutustilanteissa saattaa olla haasteellista hahmottaa, miten ratin kääntäminen vaikuttaa auton liikkeeseen ja suuntaan. Voi olla, että ajokortin suorittaminen ei ole hahmotushäiriön takia mahdollista, minkä takia ajokortin hankkimista ei edes harkita tai autokoulu jää kesken.

Armeijan suorittaminen:

Voi olla, että hahmotusvaikeuksinen ei pysty suorittamaan armeijaa. Haasteensa tiedostaessaan hän voi kokea olevansa kykenemätön menemään sinne ja päätyä siviilipalveluksen valintaan. Neuropsykologin tutkimuksen perusteella voi myös hakea vapautusta armeijasta vaikean hahmotushäiriön vuoksi.

Työelämässä pärjääminen:

Hahmotushäiriöiden takia työelämässä voi olla hankaluuksia aivan perustavanlaatuisissakin tehtävissä, mistä voi seurata näiden työvaiheiden välttelyä. Mikäli omista vaikeuksistaan ei ole kertonut, saattaa työkavereiden olla vaikeaa ymmärtää tilannetta. Pinnistelystä ja tunnollisesta työtehtävien suorittamisesta voi puolestaan seurata uupumista, pitkiä sairauslomia tai jopa työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutumista. Joidenkin kohdalla edessä voi olla alanvaihto. Saattaa käydä myös niin, että vaikeudet perustehtävistä suoriutumisessa hankaloittavat haastavampien työtehtävien saamista ja uralla etenemistä, vaikka potentiaalia muuten olisikin.

 

Miten hahmotushäiriöt näkyvät aikuisen elämässä? Helpottuvatko vai vaikeutuvatko hahmotushäiriöt iän myötä?

Hahmotushäiriöt voivat näkyä aikuisuudessa monin eri tavoin ja vaikuttaa toimintakykyyn elämän eri osa-alueilla. Hahmottamisen haasteet eivät tule kuntoutuksen, haasteiden kompensoimisen ja valinnan mahdollisuuksien takia aikuisena niin selkeästi esille kuin lapsena, mutta opiskelujen, työelämän ja arjen lisääntyvien vaatimusten myötä ne voivat näyttäytyä eri tavalla.

Perussääntö elämässä on, että mitä vanhemmiksi vartumme, sitä enemmän meidän oletetaan kykenevän tekemään asioita itsenäisesti. Esimerkiksi lapsen ei odoteta oppivan reittejä itsenäisesti, kun taas aikuisen oletetaan niin tekevän. Vaikka hahmottamisen taidoissa ei tapahtuisikaan muutoksia, niin aikuisten siis oletetaan pystyvän toimimaan itsenäisemmin kuin lasten. Siksi voi näyttää ja myös tuntua siltä, että hahmottamisen vaikeudet olisivat iän myötä kasvaneet.

Jos itsenäinen eläminen on haasteellista ja vaatii ponnistelua sekä muiden ihmisten tukea, tuo oman lapsen kasvattaminen mukanaan omat lisähaasteensa, koska omien toiminnanohjauksen pulmien lisäksi pitäisi pystyä tukemaan myös pienempää ja harjaantumattomampaa hahmottamisessa. Mikäli muiden ihmisten ja autojen liikkumisen arviointi on ollut vaikeaa jo nuorempana, korostuvat haasteet vanhemmiten ajattelutoimintojen ja hahmotuskyvyn hidastumisen myötä.

 

Hahmotushäiriöiden tunnistaminen ja diagnosoiminen

Onko hahmotushäiriö virallinen diagnoosi?

Hahmotushäiriöt eivät kuulu viralliseen tautiluokitukseen, eli hahmotushäiriö ei ole virallinen diagnoosi. Neuropsykologin lausunnossa voi kuitenkin olla maininta hahmotushäiriöistä, minkä myötä voi olla oikeutettu esimerkiksi neuropsykologiseen kuntoutukseen.

 

Mikä virallinen taho tunnistaa hahmottamisen vaikeudet ja voiko siitä saada lausunnon?

Varsinaista diagnoosia hahmotushäiriöstä ei voi saada, koska se ei ole tautiluokituksessa omana diagnostisena luokkanaan. Neuropsykologin tutkimuksissa hahmotushäiriöiden oireet voidaan kuitenkin tunnistaa ja niiden pohjalta kirjoittaa neuropsykologin tutkimuksen yhteenveto, jossa häiriö ja sen piirteet kuvataan. Tällaisten tutkimusten perusteella on myös mahdollista saada lääketieteellistä, Kela-korvattavaa asiantuntijan antamaa kuntoutusta.

 

Miten hahmotuskykyä mitataan, ja kuka sen tekee?

Parhaat välineet hahmottamisen taitojen arviointiin on neuropsykologeilla, koska he käyttävät tutkimusperustaisia menetelmiä, joiden luotettavuutta on arvioitu tieteellisin menetelmin. Muiden kuin neuropsykologien tekemät arvioinnit ja tutkimukset ovat usein vähän epäluotettavia. Neuropsykologit eivät koskaan perusta päätöksentekoaan pelkästään testimenetelmiin, vaan he keräävät tietoa lapsen toimintakyvystä huoltajilta, opettajilta ja päiväkodin ohjaajilta.

Mitä vanhemmasta tutkittavasta on kysymys, sitä enemmän tietoa saadaan myös henkilön omista kokemuksista ja arjen vaikeista tilanteista antamasta kuvauksesta. Kaikesta tästä tehdään kooste ja katsotaan, kuinka hyvin arjen havainnot ja testitulokset sopivat yhteen, jotta saadaan kokonaiskuva siitä, mitkä asiat ovat hankalia ja mitkä tekijät näiden hankaluuksien taustalla ovat.

 

Minkä ikäisenä hahmotusvaikeudet voidaan todeta?

Lastenneuvolatutkimuksissa hahmottaminen on yksi osa-alue, jonka kehitystä seurataan. Objektin tunnistamiseen liittyvistä vaikeuksista voidaan todeta merkkejä jo 1-2 ikävuoden paikkeilla. Luotettavasti tunnistamisen pulmat saattavat paljastua vasta 3-4 vuoden iässä, mikäli ne ovat lievempiä ja osana jotain muuta ongelmakokonaisuutta. Korkeampiin hahmottamisen taitoihin liittyvät vaikeudet voidaan todeta luotettavasti noin 7-10-vuotiaalta lapselta.

 

Voivatko hahmotushäiriöt jäädä huomaamatta? Miksi niitä ei aina tunnisteta?

Hahmotushäiriö voi jäädä tunnistamatta, koska kehitykselliset hahmotusvaikeudet eivät ole niin selvärajaisia, kuin esimerkiksi onnettomuudesta aiheutuneen aivovamman seurauksena tulleet pulmat. Hahmottamisen vaikeuksien rinnalla saattaa usein olla muitakin haasteita, kuten kömpelyyttä, ylivilkkautta ja tarkkaamattomuutta, joita voidaan käyttää ongelmien selittämiseen ymmärtämättä hahmotushäiriön osuutta asiaan.

 

Mistä ohjaava ja opettava henkilökunta voi tunnistaa hahmottamisen vaikeudet päivähoidossa, peruskoulussa tai toisella asteella?

Päivähoito:

Pienten lasten hahmotusvaikeuksia ei ole kovin helppo tunnistaa, sillä lapset välttelevät vaikeaksi kokemiensa tehtävien, kuten palapelien tai tehtäväkirjojen tehtävien tekemistä. Hahmotusvaikeudet voivat tulla esille esimerkiksi pukemisessa, lelujen etsimisessä, yksityiskohtien löytämisessä kuvakirjoista tai epävarmuutena vieraissa tiloissa liikkumisessa. Hahmotusvaikeudet voivat näyttäytyä myös kömpelyytenä hienomotorisissa tehtävissä, pallopelien välttelynä tai toiminnanohjauksen vaikeuksina. Esikouluiässä hahmotusvaikeudet voivat tulla esille ajan hahmottamisen haasteina sekä lukujonojen, kirjoittamisen, tilakäsitteiden ja suuntien oppimisen vaikeutena.

Peruskoulu:

Kouluiässä hahmottamisen vaikeudet voivat näkyä matematiikassa haasteina ymmärtää lukujärjestelmää, kirjoittaa numeroita ja lukuja oikein päin, oppia laskujärjestyssääntöjä ja jakaa jakokulmassa. Hahmotusvaikeudet voivat näkyä kirjoittamisessa rivillä pysymisen hankaluutena tai niin, että kirjaimet menevät väärinpäin tai sekoittuvat. Haasteita voi ilmetä myös taulu-vihkotyöskentelyssä sekä motorisia taitoja edellyttävissä tehtävissä sekä itsenäisessä liikkumisessa ja suunnistamisessa esimerkiksi luokkatilasta toiseen. Hahmotusvaikeudet voivat tulla esille haasteina piirtää, löytää tavaroita, erottaa oikea ja vasen, tulkita karttoja ja kuvia, hahmottaa kokonaisuuksia, soveltaa tietoa, yhdistää useasta tietolähteestä tulevaa tietoa, hahmottaa omaa kehoa suhteessa tilaan, oppia liikesarjoja, hahmottaa pallopeleissä muiden pelaajien sekä pallon suuntaa ja nopeutta, oppia kellonaikoja, viikonpäiviä ja kuukausia tai hahmottaa tehtävien tekemiseen kuluvaa aikaa.

Toinen aste:

Toisella asteella ilmenee erityisesti ajan ja kokonaisuuksien hahmottamisen vaikeutta. Ajan hahmottamisen haasteet voivat näkyä ongelmina arvioida tehtävien tekemiseen tai paikasta toiseen siirtymiseen tarvittavaa aikaa. Kokonaisuuksien hahmottamisen vaikeudet voivat ilmetä haasteina ymmärtää, milloin useasta pienemmästä osasta koostuva tehtävä on valmis tai miten palaset liittyvät toisiinsa. Tilan hahmottamisen vaikeudet voivat tulla esille työssäoppimisjaksolla isossa marketissa, johon oppilas saattaa jopa eksyä.

 

Mitä minun tulisi tehdä, jos epäilen, että itselläni, lapsellani tai oppilaallani on hahmotushäiriö?

Minä itse:

Kannattaa hakeutua psykologin tutkimuksiin terveyskeskuksen, työterveyden tai työvoimapalveluiden kautta. Ammattiopinnoissa ollessa tilannetta voi lähteä purkamaan opinto-ohjaajan kanssa.

Oma lapsi:

Alle kouluikäisen lapsen tapauksessa asiasta kannattaa keskustella lastenneuvolatutkimusten yhteydessä. Asiasta on hyvä keskustella myös päivähoitopaikan henkilökunnan kanssa, jotka näkevät lasta päivittäin muiden samanikäisten lasten kanssa.

Kouluikäisen lapsen kohdalla tilannetta ja tarkemman arvioinnin tarvetta kannattaa pohtia yhdessä opettajan ja erityisopettajan kanssa. Jos hahmottamisen vaikeudet ovat suuria, niin silloin koulun moniammatillinen työryhmä ja koulupsykologi tulevat mukaan pohtimaan lapsen tuen keinoja. Koulusta lapsi voidaan myös ohjata tarkempiin neuropsykologin ja lääkärin tutkimuksiin. Eri paikkakunnilla tutkimuksiin ohjautuminen tapahtuu eri tavoin. Koulussa on tieto, miten tutkimusprosessi kullakin paikkakunnalla etenee.

Oma oppilas:

Opettajan kannattaa olla yhteydessä vanhempiin, kertoa heille lapseen liittyvistä havainnoistaan ja tiedustella, millaisia havaintoja vanhemmat ovat arjessa tehneet. On hyvä keskustella myös oppilaan kanssa ja miettiä yhdessä, miltä erilaisten asioiden tekeminen hänestä tuntuu. Mikäli opettaja epäilee oppilaallaan hahmotushäiriöitä, hänen kannattaa ehdottomasti konsultoida mahdollisimman varhain koulupsykologia ja miettiä tämän kanssa, onko ongelmien luonnetta syytä ryhtyä selvittämään tarkemmin. Isot hahmottamisen ongelmat katoavat hyvin harvoin itsestään kehityksen myötä. Itsenäisen oppimisen ja koulutyön vaatimukset sen sijaan lisääntyvät nopeasti, ja silloin hahmotushäiriöiden negatiiviset vaikutukset oppimiselle ja oppimismotivaatiolle kasvavat.

 

Hahmotushäiriöiden kuntoutus

Miten hahmotushäiriöitä voidaan kuntouttaa?

Alle kouluikäiset lapset:

Alle kouluikäisen lapsen kuntoutus sisältää hyvin paljon liikunnallisuutta, erilaisten asioiden rakentamista ja kokoamista sekä tunnistamista ja löytämistä. Hahmottamisen kuntoutuksessa voidaan hyödyntää myös tietokoneelle ohjelmoituja kaksi- ja kolmiulotteisia visuaalisia ympäristöjä.

Kouluikäiset lapset:

Lähes joka oppiaineessa on sisältöjä, joissa hyödynnetään tilan hahmottamista, löytämistä, suunnistamista ja asioiden kokoamista ainakin mielikuvien tasolla, joten hyvä opetus itsessään on erittäin tehokasta kuntoutusta. Lisäksi voidaan hyödyntää ennen kaikkea neuropsykologien asiantuntemusta, sillä he pystyvät omien tutkimusvälineidensä avulla selvittämään haastealueet tarkemmin ja kohdentamaan harjoituksen niihin.

Aikuiset:

Aikuiset saavat pääasiassa neurologista kuntoutusta, johon on tutkimusten jälkeen mahdollista saada lääkärin lähetteellä Kela-korvausta, mikäli vaikeudet hankaloittavat työllistymistä tai kouluttautumista ammattiin.

 

Pitääkö erityyppisiä hahmotushäiriöitä kuntouttaa eri tavalla?

Luonnollisesti. Mitä tarkempi käsitys hahmottamisen osa-alueiden taitopuutteista on, sitä paremmin kuntoutusta voidaan suunnitella ja kohdentaa. Hahmotushäiriöiden lisäksi henkilöllä voi usein olla myös muita pulmia esimerkiksi tarkkaavuuden, keskittymiskyvyn, toiminnanohjauksen ja motoriikan alueella, ja koko tämä erilaisten vaikeuksien kirjo on otettava huomioon kuntoutusta suunniteltaessa. Eikä ainoastaan pulmia, vaan myös yksilön vahvuudet. Kuntoutusta suunniteltaessa on siis huomioitava yksilön vaikeudet, voimavarat ja elämäntilanteet sekä kyky selviytyä arjen tilanteista. Erityisesti toimintakyvyn kehittämisessä on aina otettava huomioon kaikki erilaiset keinot, joilla yksilö pystyy suoriutumaan aiempaa paremmin erilaisista ympäristön ja oppimisen asettamista vaatimuksista.

 

Kuntoutetaanko hahmotushäiriöistä eri tavalla eri-ikäisenä? Voiko hahmotushäiriöistä kuntouttaa missä iässä tahansa?

Hahmotushäiriöisiä henkilöitä kuntoutetaan eri tavalla iästä riippuen. Kuntoutuksesta saadaan tuloksia missä iässä tahansa, mutta mitä aikaisemmin kuntoutus aloitetaan, sitä pidempään päästään harjoittelemaan ja sitä parempia tuloksia ehditään saamaan.

 

Voiko hahmotushäiriöinen henkilö kuntoutua kokonaan?

Perusongelma säilyy taustalla, mutta kuntoutusta saamalla, kompensoimalla, strategioita opettelemalla ja itselleen parhaiten toimivia toimintatapoja valitsemalla hahmotushäiriöinen henkilö voi kohentaa toimintakykyään arjessa.

 

Miten erilaisia hahmotushäiriöitä voidaan kuntouttaa arjessa?

Kysymykseen on mahdotonta antaa tyhjentävää vastausta, sillä asiaan vaikuttavat niin monet eri tekijät: hahmottamisen eri osa-alueiden taitopuutteet, mahdolliset muut vaikeudet sekä yksilön voimavarat, elämäntilanteet ja kyky selviytyä arjen tilanteista. Arjen kuntoutuksessa keskeisenä tavoitteena on löytää kullekin hahmotushäiriöiselle henkilölle parhaiten sopivat strategiat ja toimintatavat, joiden avulla hän pystyy toimimaan jokapäiväisessä elämässään mahdollisimman itsenäisesti.

Mikäli kyseessä on lapsi, hahmotustaitojen harjoittelu on hyvä ottaa osaksi jokapäiväistä elämää ja huolehtia samalla kuitenkin siitä, ettei lapsi joudu liian haastavien tilanteiden takia kohtaamaan toistuvia pettymyksiä. Jos lapsen on vaikeaa oppia esimerkiksi suuntia, voidaan häntä kehottaa painamaan mieleensä keskeisimpiä maamerkkejä reittien muistamiseksi. Aikuisena liikkumiseen ja suunnistamiseen liittyviä strategioita kannattaa harjoitella vieraissa ympäristöissä, kuten isoissa tavarataloissa tai museoissa, joissa se on turvallista.

 

Tukitoimet ja vertaistuki

Miten hahmotushäiriöistä lasta/nuorta voidaan tukea päiväkodissa, peruskoulussa tai toisella asteella?

Päiväkoti:

On tärkeää tukea lapsen omaa aktiivisuutta tarjoamalla rikas ja turvallinen toimintaympäristö, joka sisältää virikkeitä myös hahmottamisen eri osa-alueiden harjoitteluun. Aikuisen ohjaava rooli tulee keskeiseksi tilanteissa, joissa lapsi välttelee vaikeiksi kokemiensa asioiden tekemistä. Tarvittaessa voidaan järjestää järjestelmällisesti tuokioita, joissa harjoitellaan esimerkiksi oman kehon hahmottamiseen liittyviä asioita.

Peruskoulu:

Peruskoulussa annettavan tuen laatu ja määrä riippuvat siitä, millaisia ja miten hankalia oppilaan hahmotuspulmat ovat. Oppilasta tulee tukea käytännön taitojen harjoittelussa opettamalla strategioita, jotka mahdollistavat mahdollisimman itsenäisen toiminnan: oppilas voi opetella hyödyntämään esimerkiksi yliviivattavia listauksia tehtävissä etenemisen helpottamiseksi tai painaa mieleensä erilaisia maamerkkejä koulurakennuksessa liikkumisen tueksi. Lisäksi hahmotushäiriöistä oppilasta voidaan tukea pilkkomalla tehtäviä ja luettavia kokonaisuuksia pienempiin osiin, antamalla selkeitä ohjeita sekä käyttämällä värikoodeja tavaroiden löytämisen helpottamiseksi.

Vaikeiden oppiaineiden kohdalla on olennaista määrittää oikea taso opetukselle ja tarjota visuaalista tukea yksinkertaistettuja havaintomalleja käyttäen. Matematiikan opiskelussa oppilas saattaa hyötyä muun muassa murtokakuista ja tasoon avattavista kappaleista, kun taas kemiassa molekyylien rakennekaavoja voidaan havainnollistaa rakennettavien molekyylimallien avulla. Mikäli karttojen hahmottaminen on vaikeaa, ovat selkokartat käyttökelpoisia. Jos kuvien tulkitseminen tuottaa hankaluuksia, voidaan kuvia sanallistaa.

On tärkeää tehdä yhteistyötä huoltajien kanssa ja vaihtaa kokemuksia puolin ja toisin, jotta toimintamalleista koulussa ja kodin arjessa saataisiin mahdollisimman toimivia ja yhdenmukaisia. Yläkouluikäiset oppilaat osaavat kertoa hahmotusvaikeuksistaan varsin hyvin itse, joten asiasta kannattaa keskustella heidän kanssaan oppituntien ulkopuolisella ajalla.

Toinen aste:

Toisella asteella annettavan tuen laatu ja määrä riippuvat siitä, miten hankalia opiskelijan hahmotuspulmat arjessa ovat. Ajan hahmottamista voidaan helpottaa esimerkiksi kännykkää tai paperille tehtyjä aikatauluja käyttämällä.

 

Miten voin tukea hahmotushäiriöistä läheistäni?

Hahmotusvaikeuksisen elämänlaadun kannalta on todella tärkeää, että hänen lähipiirinsä hyväksyy hahmotusvaikeudet, sillä se edesauttaa pulmien kanssa sinuiksi tulemista. Vaikeuksien hyväksymisen myötä on helpompaa olla avoin ja pyytää tarvittaessa apua, mikä helpottaa ja nopeuttaa arjessa toimimista. Läheisen kanssa on tärkeää keskustella hahmottamisen pulmista ja etsiä toimivia strategioita sekä kompensaatiokeinoja haasteista selviämiseen. On hyvä miettiä, miten läheisen arjessa selviytymistä pystyy tukemaan kaikista parhaiten, mutta on kuitenkin vältettävä tekemästä asioita liikaa hänen puolestaan. Jos hahmotusvaikeudet ovat perinnöllisiä, vanhemman voi olla helpompi ymmärtää ja kohdata lapsen vaikeuksia. Toisaalta vanhemman voi olla vaikea tukea lasta hänen tarvitsemallaan tavalla, koska samat asiat ovat vanhemmalle itselleen vaikeita.

 

Millaista tukea hahmotushäiriöinen aikuinen voi tarvita arjessaan tai työelämässä?

Hahmotushäiriöinen aikuinen voi tarvita tukea siihen, että rohkaistuu kokeilemaan ja yrittämään vaikeilta tuntuvia asioita – aluksi tuettuna ja vähitellen yhä itsenäisemmin. Tuki voi tulla läheiseltä tai vertaistukiryhmästä, jonka kautta voi saada myös hyviä käytännön vinkkejä erilaisissa arjen ongelmatilanteissa toimimiseen tai vaikkapa kuntoutukseen hakeutumiseen. Hahmotushäiriöinen aikuinen voi tarvita myös kenen tahansa kanssaihmisen tukea ja neuvoja, kun ei esimerkiksi löydä oikeaa kohdetta ostoskeskuksessa tai haluamaansa tuotetta ruokakaupassa.

Työkaverien antama tuki ja apu voivat olla tarpeen sellaisissa tilanteissa ja työtehtävissä, joista selviäminen veisi hahmotushäiriöiseltä kohtuuttomaan paljon aikaa. Esimerkiksi löytämisen ja tunnistamisen vaikeuksia omaavalta henkilöltä saattaa mennä aikaa oikean työkalun löytämiseen jopa tunnin verran, kun työkaveri suoriutuisi samasta tehtävästä parissa minuutissa. Esimies voi omalta osaltaan huomioida hahmotushäiriöistä työntekijäänsä muokkaamalla työtehtäviä hänelle paremmin soveltuviksi sekä antamalla ohjeet tarvittaessa kirjallisina ja osiin pilkottuna.

 

Mitä siitä voi seurata, jos hahmotushäiriötä ei tunnisteta eikä henkilö saa tukea tai kuntoutusta? 

Vaikeuksien tunnistamatta jääminen ja tuen puute voivat vaikuttaa henkilön taitojen kehitykseen jo pienestä pitäen, sillä vaikeaksi koettujen asioiden välttely johtaa siihen, että lapsi ei saa tarvitsemaansa harjoitusta. Tuen ja kuntoutuksen puute vaikeuttaa asioiden oppimista ja omaksumista koulussa, minkä seurauksena oppilas voi alisuoriutua ja menettää mahdollisuutensa hakeutua haluamiinsa toisen asteen opintoihin. Hahmotushäiriön tunnistamatta jääminen voi johtaa myös liian haasteellisen alan valintaan, minkä seurauksena opinnot voivat keskeytyä tai työllistyminen voi olla mahdotonta.

Ihminen voi kokea ulkopuolisuutta ja huonommuutta vaikeuksistaan, jos ei ole saanut tietoa, mistä ne johtuvat, tai ympäristö ei ole niitä ymmärtänyt. Sillä voi olla haitallisia vaikutuksia ihmisen itsetuntoon ja minäkuvaan. Hahmotushäiriön tuomat vaikeudet voivat myös turhauttaa, ahdistaa ja pelottaa varsinkin silloin, jos ei tiedä, mitä vaikeuksien taustalla on. Kaiken tämän seurauksena ihmisen elämänpiiri saattaa kaventua merkittävästi.

 

Mistä löytäisin vertaistukea?

Vertaistukea hahmotushäiriöihin voi löytää erilaisten järjestöjen kautta (esimerkiksi ADHD-liitto, CP-liitto, Erilaiset oppijat ry jne.) Jos kuuluu johonkin vastaavaan liittoon, kannattaa kysyä liitosta suoraan, onko heillä esimerkiksi vertaisryhmiä hahmotusvaikeuksisille. Jos tällaista toimintaa ei vielä ole, sitä voi myös toivoa.

Hahkun tietopalvelusta löytyy kokemusvideoita hahmotusvaikeuksista sekä tietoa siitä, miten eri tavoin hahmotusvaikeudet voivat arjessa näkyä. Monella aikuisella on kokemus, että on jäänyt omien hahmotusvaikeuksiensa kanssa yksin tai aiemmin ei ole ollut mahdollisuutta jakaa kokemuksiaan toisten vastaavassa tilanteessa olevien kanssa. Usein helpottavaa on jo tieto siitä, että hahmotusvaikeuksia on muillakin, eivätkä omat hahmotusvaikeudet ole poikkeavia.